VALTIAAN VALTAANKO

Saaren ukko istui rantakalliolla ja huuteli Kääpäsen luokseen. Arkana Kääpänen meni rantaan ja niin siinä kävi, että meritaivaan valtias , merikotka suhahti paikalle. Kotka oli ylpeän oloinen ja Kääpänen alkoi pelätä sitä. Ei tuntunut ollenkaan kivalta joutua noin julman näköisen ison linnun hoiviin. Ja eihän maahinen muutenkaan voinut ilmojen eläjiin luottaa. Kaikki jo maan päälläkin asujat oli sille arvaamattomia,saatikka sitten taivaalla lentävät! Kääpänen ei sanonut mitään ja jätti asian sikseen. "Hatusta pitäisi päästä eroon, voi minua!"