POIS ETELÄN MAILLE

Asialle ei siis oltu tehty yhtikäs mitään. Kääpä oli ja pysyi tiukasti maahisparan päässä. Iltaisin meni lintujen muuttoauroja saaren ohi kohti etelää jatkuvana virtana ja saaren ukko hyvästeli niitä rannalla. Kääpänen seuraili ukkoa katajapuskissa ja kuuli sen huolestunutta yksinpuhelua. "Kaikki menevät ja talvi tulee vain se mokoma maahinen ei pääse maan alle omiensa luo!" "Eikö se raukka tajua, talvella se ei voi täällä olla! Täällä on sille liian kylmä!" "Lumi ja jää kaiken peittää!"