VOI MINUA

"Lumi ja jää kaiken peittää!" toisteli Kääpänen mielessään. Syksypäivät saaressa olivat monesti erittäin lämpimiä ja aurinkoisia eikä Kääpänen oikein osannut tajuta kylmän tulevan. Sen oli jopa liian kuuma kääpäshattunsa sisällä. Se vilvoitteli rannassa aivan veden rajassa ja huokaili tuskissaan. "Voi, kunpa kaikki tietäisivät, kuinka ikävä minun on! Rinnassani istuu surun ja yksinäisyyden painava möykky!" "APUA TARVITSEN, MUTTA MITÄ SUVAITSEN! VOINKO LUOTTAA LENTÄVÄN KYNTEEN!"