AUTATKO

Seuraavana aamuna istui saaren ukko rannalla yksinään.
Aamu oli tyyni ja lämmin, niin lämmin kuin vain myrskynjälkeinen tyyni syysaamu voi olla.

" Nyt, jos koskaan!" ajatteli rohkaistunut Kääpänen ja astui esiin rantakalliolle.
Ensin se oli jonkin matkan päässä ukkohaltiasta.

Vähitellen se kuitenkin meni lähemmäksi ja lähemmäksi sitten lopulta aivan ukon eteen.

Rohkeana Kääpänen esitti asiansa, että hattu pitäisi saada pois päästä.

Saaren ukko lupasikin pohtia asiaa ja vieläpä kertoa toisillekin haltioille siitä.

" Nyt odottele, me kyllä yritämme!"

Ei ollutkaan se tykömeno sen vaikeampaa
Mutta ei vieläläkään tuntenut Kääpänen tulleensa tykö.
Nyt oli vasta menty tykö!