| Ei nyt auttanut muu kuin vain loitsia marjat hehkumaan entistä helakammin.
Pikku haltia teki kaikkensa pystyäkseen antamaan Kammolle vastusta. Saaren mustikat ja lakkamarjat kypsyivät meheviksi ja loistivat houkuttelevasti. Eräänä päivänä haltia kuunteli kuusikossa, kun saaren terhakas täyhtätiainen jutteli pienen hippiäisen kanssa. Se hippiäinen oli tullut saareen käynnille jostain mantereen metsikästä.Se oli Tapion suosikkilintu, olihan sillä keltainen kruunukin päässään. Selvästi linnut rupattelivat kuusen kätkäissä jotain tärkeää saaren metsän tilasta. "Seuraavan aamu-usvan mukaan voisi saaresta lähettää viestiä Tapiolle."sanoi se kruunupää, hippiäinen tomerana. Haltia teki tyätä käskettyä ja lähetti seuraavana aamuna kylmän usvan mukana mantereen metsään viestin, että saaressa olisi jo nahkajäkälääkin Tapion mieliksi. Muutenkin saaren metsä on marjaisa ja raikas. Vain Kammon kiusat ovat voittaa kunnon metsän syntymisen, jos Tapio ei tulisi saarimetsän suojelijaksi. Haukkojen pesässä oli kasvanut jo kaksi poikastakin ja koko haukkaperhe lenteli iloisesti saaren taivaalla.Nekin ikäänkuin kutsuivat Tapiota saarta katsomaan. Lopulta saaren tuntumaan, läheiselle luodolle ilmestyi kaksi komeata kurkea. Ne oli Tapio lähettänyt tiedustelijoiksi rannoille. Ne kiersivät paikkoja ylväästi lennellen ja niiltä haltia kuuli, että kuusikirkko,kuusikirkko, saaressa pitää olla.Niinpä haltia pyysi mustarastasta lentämään kuusikasvuston korkeimmalle latvukselle ilmoittamaan,että tässä on Tapiolle,metsien kuninkaalle, se kuusistoinen pyhäkkö. Täälläkin metsä alkoi siis olla Tapiolle jo valmistettu. |
| ETUSIVU | >>> |