| Saari kukoisti. Oli tullut marja-aika. Mustikat loistivat sinisinä kivien ja kantojen sammalikoissa ja saaren pikku soilta pilkisteli mehevän keltaisia lakkamarjoja.
Haltia oli innoissaan. Saaren metsä tuotti ruokaa ja uutta kasvua. Mutta erityisen iloissaan haltiaukko oli, kun se huomasi, että kallioillakin kiilteli tummanpuhuvia variksenmarjoja. Jo saivat linnut ruokaa rantakallioiltakin. Kammokin huomasi tämän kaiken ja sen tarvitsi tehdä kiusojaan mokomallekin hedelmällisyydelle. Kammo lisäsi kuumuutta ja kuivuutta kivien päälle ja sai aikaan kurjannäkäistä ruskettumista juuri aikaansaatuihin nahkajäkäliin. Haltialle tuli huoli. Jospa Tapiolle ei kelpaisikaan haltian nahkajäkäläkasvustot. |
| ETUSIVU | >>> |