| Jo oli saaren luonto saanut haltialtaan paljon kauneutta ja rehevyyttä. Rantakalliot eivät olleet enää vain karuja tuulen tuiverruspaikkoja vaan niitä pitkin pääsi jo kasvillisuuden suojaan ja raikkauteen.
Niinpä eräänä päivänä, kun oli oikein kuuma ja ukkosilma enteili tuloaan ja paarmat mantereen metsissä kiusasivat kiukkuisesti eläimiä, tapahtui eräs haltian suuresti toivoma asia. Hirvet uivat mantereelta suoraan haltian saareen. Nämä metsän kuninkaan ylväät ratsut kauhoivat vettä voimakkaasti ja nousivat ketterästi saaren rantakivikoille ja siitä sen kasvillisuuteen.
Paarmojen pistoilta vapaana ne säivät nuorten puiden latvoja ja uusia kasvustoja. Näin tehdessään ne saivat haltian mieliksi aikaan tasalatvuisen kuusen, Tapion päydän. Siinä ohessa ne tosin katkoivat muutamia ohuita puita, mutta haltia oli ikionnellinen, kun metsän jalot eläimet tulivat ja auttoivat häntä.
|